Olen pikkupojasta asti kalastellut ympäri Suomea ja Pohjois-Norjaa, mutta ennen kuin minulle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus lähteä Alaskaan, en ollut tiennyt mitä kalastus parhaimmillaan voi olla. Kun on tottunut iloitsemaan ylipäätään siitä, että saa jotain saalista, tuntuu Alaska aluksi aivan uskomattomalta. Lohia oli joessa niin paljon, että oli aivan sama missä kohtaa jokea, mihin kellonaikaan, millä vieheellä tai millä säällä kalasti, kalaa tuli aina. Kalan määrään ei edes reissun loppuvaiheilla kyllästynyt, koska arvostetumman ja vähemmän esiintyvän silverin eli hopealohen kanssa kamppailu toi lisää haastetta ja onnistumisen iloa.
Alaska on myös paljon muutakin kuin kalastajan paratiisi. Elokuvien ja dokumenttien luoma kuva Alaskasta ei ole mitään kuvitelmaa vaan täyttä totta. Huikeista maisemista ja erämaasta sai nauttia varsinkin upealla näköalalennolla McKinley vuorelle. Alaskassa luonto on todellakin lähellä. Vaikka karhuja ei reissullamme näkynyt, havaintoja niiden liikkeistä pihapiirissä näkyi päivittäin. Myös joen päällä liihottelevat valkopäämerikotkat tekivät vaikutuksen.
Yleisesti ottaen asiat toimivat loistavasti. Rento elämäntyyli, mukavat ihmiset, hyvä opastus ja mahtava ruoka tekivät perusasioista helppoa ja Alaskasta pystyi nauttimaan täysillä. 16-vuotiaalle harrastelijakalastajalle reissu oli todellakin ikimuistoinen, eikä kotimaassa kalasteluun oikein riittänyt motivaatiota heti Alaskan jälkeen… Matkasta jäi muistoksi muutakin kuin kokemuksia ja valokuvia: kaipuu takaisin Alaskaan!
– Eemi, Kuopio