KIRJOITTANUT: Jari Tuiskunen
Koskemattomia erämaita, sielua hiveleviä maisemia, karhuja ja tietenkin joet täynnä lohia. Näistä Alaska tunnetaan. Kukapa suomalainen erämies ei haluaisi joskus omin aistein kokea tuota kaukaista maankolkkaa, jossa kalastusunelmat voivat kerrankin toteutua täysimääräisinä.
Lähtisitkö Alaskaan?
Tuollaiseen kysymykseen lienee jokaisen kalamiehen helppo vastata kyllä, kunhan muutamat raskaansarjan reunaehdot täyttyvät: Reissuun löytyy aikaa, kulut pysyvät oman budjetin rajoissa ja järjestelyt ovat osaavissa käsissä.
Minulle moinen kysymys esitettiin keväällä 2014, ja kun reunaehdotkaan eivät potkineet pahasti vastaan, ei vastausta tarvinnut kauan miettiä.
Arktisten vesien matkassa
Alkamassa olivat Arktiset vedet –televisiosarjan kolmannen tuotantokauden kuvaukset. Tuottaja Juhani Henrikssonin monivuotinen haave Alaskan erämaista oli toteutumassa. Sponsorit olivat olleet hankkeelle myötämielisiä, joten matkakustannukset jäisivät kohtuullisiksi. Kun vielä mukaan saatiin paikallisia olosuhteita tunteva ja sikäläisen kalastustukikohdan Suomi-markkinointia hoitava Tom Kåhre (www.fishcreek.fi), olivat palikat unelmareissulle kasassa.
Kameramiehinä matkaan lähtivät jääkiekko-otteluiden kuvauksissa ja ohjauksissa kunnostautunut Henri Hellsten sekä kittiläläinen kuva-alan moniosaaja Timo Veijalainen. Kameran etupuolella kohelsivat kalojen lisäksi Tomin poika Kikko Kåhre, Magnus Breitenstein, Tuomas Eskelinen, Pekka Sivonen, allekirjoittanut sekä perhokalastava filmitähti Jasper Pääkkönen, joka tosin joutui epäonnekseen lähtemään kesken reissun työpaikkaneuvotteluihin Hollywoodiin.
Päämääränämme oli Talkeetna- ja Fish Creek –jokien risteyksessä nököttävä kolmen vaatimattoman mökin ja saunan eräleiri. Mökeistä yksi sai sähkön generaattorista, muut olivat luonnonlämmityksen ja -valaistuksen armoilla. Kaasugrillillä pystyi kokkaamaan, ja keskellä pihaa loimottava ”ikivalkea” antoi mahdollisuuden lämmittelyyn ja tunnelmointiin.
Tärkeintä kokonaisuudessa oli kuitenkin Alaskan upea erämaa lohia kuhisevine jokineen, taustalla kohoavine lumihuippuisine vuorineen, valtavan kokoisine puineen, yli miehen korkuisiksi kasvavine saniaisviidakoineen, taivaalla liitelevine valkopäämerikotkineen ja kaikkialla näkyvine hirvien sekä karhujen jälkineen. Jos ei luontoihminen näissä puitteissa viihdy, on syntynyt väärälle planeetalle.
Kahdeksan lohikalaa
Talkeetna on suuri jäätiköltä alkunsa saava joki, joka laskee Alaskan pääkaupungin Anchoragen länsipuolella mereen. Sen vesi on jäätikkövirtojen tavoin normaalisti maitokahvin väristä näkösyvyyden jäädessä jopa vain muutamiin sentteihin. Sameuden vuoksi kalastus on varsin haastavaa, ja otollisempia kohteita ovatkin leirimme lähistöllä Talkeetnaan yhtyvät kristallinkirkkaat Clear Creek ja Fish Creek.
Talkeetnaan ja sen sivupuroihin nousee viisi Tyynenmeren lohilajia eli kuningas-, puna-, hopea-, koira- ja kyttyrälohi. Lisäksi joissa tavataan paikallisina asukkeina kirjolohta, harjusta sekä dolly vardeniksi kutsuttua nieriää.
Merestä vaeltavilla lohilajeilla on omat aikataulunsa, joita matkaa suunnittelevien kannattaa tietysti tarkkailla. Meidän reissumme toteutettiin filmiryhmän tuotannollisista syistä johtuen kesäkuun puolenvälin tietämissä eli hieman riskiajankohtana.
Näihin aikoihin pitäisi lajeista suurimman, jopa yli 30-kiloiseksi kasvavan kuningaslohen sekä yleensä alle viisikiloisen punalohen aloittaa nousunsa, joskin niiden nousuhuiput osuisivat vasta heinäkuun puolelle. Etukäteen siis tiesimme, että kalastuksessa tulisi olemaan haastetta. Toisaalta sitä on hyvä ollakin, sillä kauhutarinat kymmenistä lohista per päivä ja ukko vievät hommasta maun ja tekevät kalastajan paratiisista helvetin.
Myös kalastussäännöt pitää selvittää tarkasti, sillä ne vaihtelevat vuosittain ja paikoittain lohitilanteen mukaan. Esimerkiksi meidän joillamme oli vieheissä sallittu vain yhden yksihaarakoukun käyttäminen. Kaikki kuningaslohet piti vapauttaa vedestä ylös nostamatta, ja ruokakaloiksi sallituillakin oli tiukat saaliskiintiönsä. Rangaistukset rikkomuksista ovat tuntuvia, mikäli kärähtämään sattuu. Me emme tosin valvojiin törmänneet.
Kalastuslupa viikoksi maksoi n. 50 euroa
Punalohilla se alkoi
Kalastus tapahtui pääasiassa leirin lähivesillä, jossa potentiaalisin ottipaikka oli Clear Creekin suu noin puolen kilometrin päässä. Sinne päästäkseen piti kahlata parin sivupuron ylitse, joten kahluuhousut olivat homman toimimisen kannalta välttämättömät. Huomattakoon, että huopapohjaisia kahluukenkiä ei täällä sallita loisriskin vuoksi.
Jokivarsilla ja muuallakin kuljettaessa piti aina ottaa karhuvaara huomioon, minkä vuoksi kuljetimme mukanamme pippurisumutetta. Mikäli otso alkaa hieroa tuttavuutta, suhautetaan sumutepilvi ilmoille. Sen toimivuutta emme joutuneet onneksi käytännössä testaamaan, sillä myös alaskalaiset karhut enimmäkseen perääntyvät ihmisen ääniä ja hajuja aistiessaan.
Kalastuksellisesti myönteinen yllätys oli, että Talkeetnan vesi oli kuivan alkukesän jäljiltä epätavallisen kirkasta. Se teki mahdolliseksi joen tuloksekkaan ronkkimisen. Ensimmäiset hienot kalastuskokemuksemme syntyivätkin eräällä pikku reunapoterolla, johon oli tuppautunut sakea parvi punalohia.
Punalohta pidetään Tyynenmeren lohilajeista kenties parhaimpana ruokakalana, mutta myös siiman päässä laji esittää ensiluokkaisia otteita. Planktoninsyöjänä se ei ole helppo narrattava, mutta pienillä perhoilla ja vieheillä voi päästä tulokseen. Me onnistuimme mainiosti ja koimme kymmeniä hienoja väsytyksiä, joista osa jalostui gourmetkokki Pekan toimesta herkuiksi leirikeittiössä.
Reissun päätavoitteena oli kuitenkin saada lohien kuningas, King Salmon, narun jatkeeksi. Aluksi yt-neuvottelut tämän lajin kanssa polkivat pahasti paikoillaan, kunnes reissun puolivälissä alkoi tapahtua.
Talkeetna-joen alkulähteillä oli yön aikana satanut rankasti, vesi oli noussut puolisen metriä ja samentunut velliksi. Virran mukana ajelehti kaikenlaista puutavaraa risuista ja tukeista kokonaisiin puihin. Sen sijaan Clear Creek oli säilyttänyt kirkkautensa.
Saapuessani aamulla jokisuulle oli muutoksen merkkejä ilmassa. Pyydystin lyhyessä ajassa kirjolohen ja kymmenen dolly vardenia, joita paikalta ei ollut siihen mennessä saatu juuri lainkaan. Ja dollyjen sanottiin seuraavan kuningaslohia kärkkyessään niiden mätiä.
Pian alkoi näkyä myös kingien pintakäyntejä. Voitte kuvitella fiiliksen, kun parikymppinen lohi lojauttaa suoraan edessäni puolivartalohypyn, valkopäämerikotka liitelee vastarannan metsänreunassa eikä ketään muuta ole koko poolilla apajaa jakamassa! Taivaallisesta olotilasta ja eläimellisestä yrityksestä huolimatta kuningas jäi kuitenkin valtaistuimelleen. Vielä.
Kuningaskalastusta
Kuningaslohen pyynnissä on käytettävä järeitä välineitä, mikäli jokien jättiläiset halutaan haastaa tosissaan. Sama pätee koukkuihin ja vieherenkaisiin. Tuhtia siimaa on kelalle mahduttava vähintään parisataa metriä.
Vieheinä suositaan liikkeiltään aggressiivisia ja melko kookkaita vaappuja, lusikoita ja lippoja, varsinkin sameista vesistä kalastettaessa. Tunnettuja merkkejä ovat muun muassa Storm Wiggle Wart, Vibraxin suurikokoisimmat lipat, Luhr Jensen Kwik Fish ja Blue Fox Pixee Spoon. Perhopuolella taas kookkaat ja eloisat, jopa yli kymmensenttiset karvasidokset toimivat.
Vieheiden pitää kulkea pohjan tuntumassa, joten tarvittaessa käytetään apupainoja tavoitteen saavuttamiseksi. Pinnasta kingit eivät makupalaa mielellään hae.
Omat huippuhetkeni koin seuraavana päivänä kingien esiinmarssista. Pääsin pitelemään kolmea massiivista lihaskimppua, joiden mieli teki ihan eri suuntaan kuin minun. Seuraamaan ei paikalta päässyt, mikäli lohet olisivat päättäneet lähteä alavirtaan. Ja sinne ne tietenkin raivokkaasti vänkäsivät.
En tiedä, kuinka tappeluissa olisi loppujen lopuksi käynyt, elleivät koukut olisi irronneet ennenaikaisesti. Oikeastaan kalojen karkaaminen oli myös pieni henkinen helpotus, sillä mitäpä näitä hienoja luontokappaleita liikaa kiusaamaan. Sain kokea sykähdyttävät tärpit ja useiden minuuttien henkeäsalpaavat väsytykset, se riittäköön kotiinviemisiksi.
Ainoa ylös saamani kingi oli lajisekseen pieni, tuskin edes viiden kilon painoinen. Kala lankesi isoon Inkoo-lusikkaan. Myös muilla ryhmäläisillämme kokemukset olivat samansuuntaisia, sillä hyvistä tapahtumista huolimatta suurimmaksi jäi Magnuksen noin kahdeksankiloinen.
Yhteensä käytimme kingejä rannalla seitsemän, mikä kertoo ajankohdan haasteellisuudesta. Hyvään aikaan voi yksi kalastaja saada toistakymmentä päivässä keskipainon ollessa 10-15 kiloa.
Nakerrus jäi
Viikko Alaskassa kului aivan liian nopeasti, jos kohta siinäkin ajassa ehti heittokätensä paiskoa riittävän huonoon kuntoon. Säät suosivat, kuvausryhmä sai väsytyskohtauksia ynnä muuta materiaalia riittävästi ja me mannekiinitkin olimme kalastuskokemuksiimme suhteellisen tyytyväisiä.
Toki hiukan jäi mielen syövereitä nakertamaan ajatus, minkälaista kalastus olisi täällä sesonkiaikaan. Pitäisikö vielä joskus tulla uudestaan?
-1 tunnissa perille (laatikko)
Alaskan yli 300000 asukkaan suurimpaan kaupunkiin Anchorageen pääsee näppärästi Icelandairilla välilaskun ollessa Islannissa. Kaikkineen matka kestää noin 12 tuntia ja maksaa halvimmillaan alle tonnin, mikäli varaus tehdään riittävän aikaisin, mieluiten jo edellisenä syksynä.
Kun lennetään suoraan aikavyöhykkeitä vastaan, ollaan perillä noin tuntia myöhemmin kuin mitä kello lähtiessä näytti. Kätevää. Toki ”kätevyys” on hyvin näennäistä, sillä 11 tunnin aikaero rassaa päätä ja kroppaa. Jotkut selviytyvät siitä helposti, toisilla sopeutumiseen menee jopa viikko, pahimmillaan koko reissussaoloaika.
Anchoragesta matka jatkuu muutaman tunnin autokyydillä Talkeetnan tuppuiseen hippikylään ja sieltä venekuljetuksena Fish Creekin kalastustukikohtaan. Kyytivastuussa on Fish Creekin tukikohdan omistaja ja varsin miellyttävä persoona Henrik Wessel, joka toimii myös kalastusoppaana ja isännöi hieman tasokkaampaa lodgea Clear Creekin varrella (www.talkeetnafishinglodge.com).
Kun jalat lopulta illan kähmyssä tömähtävät Talkeetnan rantatörmälle kalastusleirin edustalla, voi vain todeta, ettei yhtään liian aikaisin!
Kuvatekstit
114. Jo automatka Alaskan maaperällä tarjoaa monenlaista nähtävää. Tässä Tom, Jasper, Pekka, Henri ja Juhani tallentavat näkymää Pohjois-Amerikan korkeimmasta vuoresta, yli 6000 metriin kohoavasta McKinleystä.
117. Kyyti Fish Creekin leirille tapahtui veneellä parissakymmenessä minuutissa. Tosin tämä varuste- ja porukkamäärä vaati kolme ajoa.
136. Fish Creek on pieni, kirkasvetinen puro, joka voi parhaaseen aikaan olla täynnä lohia.
140. Majavat ja luonnon oma maisemanmuokkaustoiminta takaavat sen, että joissa riittää kaikenlaisia rytöjä.
145. Oman mielenkiintonsa jokirannoilla liikkumiseen toi eläinten jälkien tarkkailu. Hirven jälkiä näkyi onneksi karhuja enemmän.
149. Jasperin ponnistelut tuottivat useiden punalohien lisäksi yhden kingin.
151. Talkeetnan rannat ovat erittäin reheviä, ja varsinkin saniaiset kasvavat korkeiksi. Näissä pöheiköissä on karhujenkin helppo piilotella.
155. Punalohet ovat kiukkuisia kavereita siiman päässä. Kikko saa kyytiä alavirtaan.
157. Tulihan se sieltä, tuumii Kikko parikiloisesta punalohesta.
161. Sivosen Pekan (oik.) loihtimat ateriat saivat veden kielelle ja hymyn huulille.
166. Juhani ja elämän ensimmäinen perholohi. ”Koskaan en ole kokenut yhtä hienoa kalastusta”, mies totesi, kun kolmas peräkkäinen väsytys päättyi punalohen antautumiseen.
185. Magnus vääntää ja Timon kamera käy. Tästä poukamasta punalohia nousi kymmeniä.
191. Huippuhetket talteen ennen kalan vapauttamista.
199. Punalohen liha on herkullista raakana pienen Wasabinokareen ja soijan kera. Tosin kala pitää pakastaa ennen käyttöä, sillä kaikista Tyynenmeren lohilajeista voi saada loisia käsittelemätöntä lihaa syömällä.
201. Arktiset vedet –retkikunta vasemmalta lukien: Henri, Jasper, Tuomas, Pekka, Timo, Magnus, Kikko, Juhani ja Tom.
218. Perhomiehet kokeilivat kuningaslohen kalastusta myös veneestä, tuloksena kaksi kalaa.
232. Magnuksen noin kahdeksankiloinen kingi jäi reissun suurimmaksi.
244. Pekan perhostelema dolly varden oli punalohen kanssa yleisin saalislajimme, herkullinen ruokakala sekin.
247. Nyt mennään ja lujaa. Siiman kulmasta näkee, että vastapeluri riehuu jossain sadan metrin päässä ja haluaa vieläkin etäämmälle.
251. Clear Creekin ja Talkeetnan risteyksessä vesien värierot huomaa selvästi.
268. Näin tehdään Arktiset vedet –ohjelmaa, pääosassa kuningaslohi.
278. Ryteikköisten rantojen vuoksi liikkuminen joessa oli monin paikoin helpompaa.
282. Kirjolohi on paikallisista kalalajeista akrobaattisin. Tavallisimmin saaliskalat jäävät alle kiloon, mutta kolmekiloisiinkin on mahdollisuuksia.
286. Clear Creekillä pääsi paikoin kalastamaan avarilla rannoilla. Ottipaikat olivat joen syvimpiä kuoppia, jotka usein löytyivät jommankumman rannan tuntumasta.