Ensimmäinen Alaskanreissu oli niin uskomaton, että pitihän sinne lähteä uudestaan! Toinen kerta ajoittui elokuun loppupuolelle 2011. Tämä olikin hieman erilainen reissu saaliin muodossa.
Kalaa oli joessa taas vaihteeksi valtavat määrät. Parina ensimmäisenä päivänä sain perholla koiralohta ja kyttyrälohta useita kymmeniä yksilöitä, joista kaikki pääsivät jatkamaan matkaansa. Iso koiralohi on varsin väkevä vääntäjä siiman päässä eikä suuri kyttyrälohikaan ole hassumpi väsytettävä. Mukaan mahtui pari komeaa 4-5kg:n koiralohta. Silvereitä oli melko vähän ensimmäisten päivien aikana joessa, joista pari ryhmämme virvelimiestä onnistui kuitenkin kolme kappaletta narraamaan. Kolmantena päivänä menimme Fish Creekiin. Paikan päällä oli iloinen yllätys – jo ensimmäisessä poolissa näkyi muutama silveri! Ei muuta kuin Dalai Lama veteen ja PAM! Raivoisa tärppi ja hurja spurtti. Komeita ilmalentoja ja sinkoilua poolin päästä päähän, jonka jälkeen nätti 2,5-kiloinen silveri pääsi kuvaukseen ja jatkamaan eloaan. Silvereitä oli täällä, joten ruokakalan voisi ottaa myöhemminkin.
Viikon alkupuolella kyttyrälohet iskivät hanakasti pyydyksiin, koiralohet mylläsivät siiman päässä koko viikon ajan ja loppuviikosta kyttyrälohien hiipuessa alkoi silvereitä näkyä enemmän. Pelkkä silverin näkeminen ei kuitenkaan tarkoittanut, että sen saisi huijattua siiman päähän. Usein sai vaihtaa perhoa ja uittotyyliä ennen kuin kala nappasi – jos silloinkaan. Loppujen lopuksi onnistuin viikon aikana saamaan kahdeksan silveriä, ryhmämme yhteissaldon ollessa reilu 20 yksilöä. Oli mukavaa, että kalantulo oli taattu koiralohien ja kyttyrälohien muodossa, ja silvereiden saamisen oikukkuus lisäsi mukavasti haastetta, jolloin onnistumisen tunne oli aina huipussaan, jos onnistui sellaisen saalistamaan.
– KK -89