Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Lisätietoja » Viimeinkin Alaskaan!

Viimeinkin Alaskaan!

    Elettiin heinäkuun alkua 2018. Veljeni Simon ja allekirjoittaneen pitkäaikainen haave Alaskan kalareissusta oli viimein toteutumassa. Takana oli mm. yli kolmen vuosikymmenen kokemus atlantinlohen kalastuksesta pohjoismaissa ja Kuolassa sekä yksi Kanadan kalareissu. Alaskaan suuntaava innokas ryhmä kokoontui Helsinki-Vantaan kentän kahviossa; tutustuttiin ja parranpärinää riitti. Ryhmä koostui, odotetusti, oikeista luonnonystävistä, joten yhteinen sävel löytyi heti. Koneen vaihto oli Islannissa ja pian jo ihailtiin Grönlannin mittavia jäätiköitä. Anchoragesta jatkettiin autokyydillä isännän, Henrik Wesselin johdolla Talkeetnaan, ruokakaupan kautta, josta ostettiin viikon kimppamuonat edulliseen hintaan. Kalastusluvat ja välinetäydennykset hoidettiin samalla. Viimeinen etappi oli venematka kalastuscampille.

    Perillä hämmästytti valtava, kurainen Talkeetnajoki. Joki sai runsaat vetensä Denalin jäätiköiltä, joista helteiden ansiosta suli runsaasti vettä. Kovassa virrassa seilasi pikavauhtia suuria puita, joita Henrik taitavasti väisteli nopealla alumiiniveneellään. Ajelehtivia puita oli myös juuttunut joen pohjaan, muodostaen vähitellen melkoisia rytökasoja uusien runkojen liittyessä läjiin. Pian saavuimme majoitukseen. Mökit sijaitsivat aivan Talkeetnajoen rannalla, lähellä Fish creekin ja Clear creekin suita. Kalastimme molemmissa. Fishcreek oli heti mökkien takana, ja pian majoittumisen jälkeen olivat nopeimmat soturit, Tuiskunen ja Karhu-Kauppinen jo rantauttaneet ensimmäiset punalohet. Fish creek on pieni vähävetinen joki, jossa retkiviikollamme oli hiukan punalohta. muita kalalajeja, barbeja lukuun ottamatta, emme tavanneet.

    Clear creek laski Talkeetnajokeen mökeistä alavirtaan, vain lyhyen kävelymatkan päässä. Joki muistutti kovasti tuttuja Norjan pieniä lohijokia, vesi oli kirkasta ja poolit samanlaisia kuin Norjassa. Erona Norjaan oli komeat, punaisessa asussa olevat kuningaslohet, joita häämötti eräissä pooleissa kymmenittäin. Rannoilla oli suuria puita ja yli kahden metrin korkuista saniaspöheikköä. Kuningaslohien kalastaminen oli kiellettyä, mutta niitä saivat kaikki ryhmämme jäsenet muun kalastuksen ohessa suunnilleen yhtä hyvin uistimilla ja perhoilla. Kalastimme kevyillä yhdenkäden perhovälineillä ja vastaavilla virveleillä, joten vauhtia riitti kalan napattua. Jokunen perhovapa napsahti poikki väkivahvan kingin ryntäillessä siiman päässä! Riskejä välineitä ei ollut lupa käyttää, koska emme kalastaneet kingejä. Lisäksi saimme kirjolohia ja jonkun punalohen, joita molempia myös söimme. Kuningaslohet piti tietenkin vapauttaa hellävaroen.

    USA:n kansallispäivänä, 4.7, osa ryhmästämme piti vapaata kalastuksesta ja osallistui Talkeetnassa juhlallisuuksiin. Kylästä oli mahtavat näkymät suurelle joella ja Denalin yli viiteen kilometriin kurkottaville lumisille vuorenhuipuille. Juhla oli hauska, ja paikalliset baarit ääriään myöten täynnä. Elävää musiikkia ja tanssiakin löytyi. Yövyimme edullisessa Latitude 64 -motellissa, mutta aamiaiselle piti hakeutua toisaalle, koskapa hotellimme kokki oli juhlinut siinä määrin, ettei ilmestynyt työmaalle. Aamupäivällä saimme kyydin takaisin lohileiriin ja kalastus jatkui.
    Parin päivän visiitti Clear creekin yläjuoksulla sijaitsevalle Trout campille kuului ohjelmistoomme. Lensimme sinne helikopterilla. Matkasta jäi mieleen kyydin tasaisuus, lento oli vakaata ja pehmeätä ikään kuin olisi taksissa istunut. Trout campin jokiosuuksilla oli, nimestään huolimatta, myös kuningaslohia, isojakin. Kingien lisäksi saimme muutaman harjuksen ja dolly vardenin, paikallisen raudun, sekä melko runsaasti kirjolohia, joita oli yläjuoksulla runsaammin kuin mökkien tuntumassa. Kirret ottivat hanakasti streameriin ja lippaan. Hyvää kalastusta löytyi campistä sekä ylä- että alavirtaan. Tein veljeni Simon kanssa koko päivän vaelluksen jokea ylös. Pari-kolme kilometriä oli ensin kivikkoista koskea, mutta sitten alkoi kalastettavia pooleja löytyä. Noin viiden kilometrin etäisyydellä Trout campistä joki kapeni ja jyrkät rantakalliot kaartuivat rantaviivaan saakka. Joki oli kapea ja syvä, kahlata ei voinut. Eteneminen olisi vaatinut riskialtista kiipeilyä, joten käännyimme takaisin. Lounaaksi söimme nuotiolla paistettua harjusta ja dolly vardenia, jotka huuhdeltiin alas nokipannukahvilla. Kalojen kypsyessä henkeä salpaavissa maisemissa seurasimme rohkean majavan pyörimistä rantavesissä. Tuon retken aikana kohtasimme vain kaksi kalastajaa, jotka olivat tulleet kumiveneellä alas jokea ja yöpyneet teltassa jokeen pistävällä särkällä. Miehet olivat juuri heräilleet ja purkivat karhuhälyttimiä teltan ympäriltä, kun ohitimme heidät. Rupattelimme ainakin puoli tuntia kollegojen kanssa. Vanhemmalla miehellä oli aikanaan ollut mökki aivan yöpymispaikan lähistöllä. Joki oli ilmiselvästi hänelle hyvin rakas. Hieman ennen kohtaamistamme oli mustakarhu kahlannut joen yli parisataa metriä heidän teltastaan tulosuuntaamme. Emme havainneet kyseistä karhua, emmekä muitakaan karhuja, vaikka jälkiä oli runsaasti kaikkialla jokirannassa.

    Trout campiltä palasimme perusleiriin isolla kumiveneellä, joka Reiskan eli Uncle Rayn johdolla pumpattiin täyteen. Matka sujui hienosti kokeneen jokikapteenin, Jari Tuiskusen hoidellessa airoja. Haarautunut joki oli alussa pieni ja kivinen, joten veneemme juuttui pari kertaa hetkeksi kiinni. Matkalla myös kalastelimme, ja saimme jonkun kingin sekä kirjolohia. Loppumatka omaan majoitukseen oli hurja: Henrikin 200-hevosoimainen vene kiiti pientä jokea todella pelottavaa vauhtia. Kerran vetolaite paukahti voimalla kiveen, mutta vene kesti senkin. Ropellimoottorilla ei olisi pitkälle pötkinyt.

    Viikko meni aivan liian nopeasti. Paketti oli kerrassaan loistava: trout camp ja kansallispäivän juhlallisuudet tekivät viikosta todella monipuolisen. Himoitsemiamme kuningaslohia tuli joka päivä, suurimmat reilusti yli 10 kiloa. Totesimme, että kingi on vähintään yhtä kova taistelija kuin Atlantin serkkunsa. Muita kalastajia ei joella juuri näkynyt, koska kingi oli rauhoitettu. Joen, tai ainakin Henrik Wesselin campin ennätyskingi painoi tiettävästi 37 kg. Ihan kiva, ettei sellaista tarvinnut yrittää väsytellä yhdenkäden perhovavalla! Isot kiitokset Tomille, Uncle Raylle, Henrikille, Tashalle, matkanjohtaja Jari Tuiskuselle, ryhmäläisille sekä kaikille muille asianosaisille. Fish creek campille, Alaskan henkeäsalpaaviin maisemiin ja tunnelmiin on pakko päästä uudestaan!

    – Soini Nurmi