Fish Creek ja Clear Creek elokuu-syyskuu
Elokuussa Fish Creekissä ja Chunilna (Clear) Creekissä hopealohen, koiralohen ja kyttyrälohen kalastus on parhaimmillaan. Villit kirjolohet, dolly vardenit sekä arktiset harjukset kansoittavat myös näitä kahta jokea ja ne käyvät myös hanakasti perhoihin. Myös punalohia nousee vielä elokuussa, vaikka suurin osa on Fish Creekiin jo nousseet.
Kalastettavat joet
Kalastus tapahtuu pääosin Fish Creekissä, Clear Creekissä ja niiden pääjoessa mihin ne laskeutuvat Talkeetna Riversissa. Nämä sivujoet ovat useimmiten todella kirkasvetisiä, joten Polarisoivat lasit ovat aivan ehdottomat täydentämään kalastuksen visuaalista nautintoa sekä tehostamaan tietenkin kalastusta! Talkeetna River saa alkunsa jäätiköiltä, joten se on turkoosin-/harmaanvärinen, näkyvyys vain muutamia senttejä ja virta on vuolas, siinä harvemmin kalastetaan. Suomalaiset vieraamme kutsuvat sitä myös ”lonkero -joeksi”. Kalastettavat sivujoet ovat pääosin leveimmillään 6-30 metriä leveitä, kalamonttujen kohdalla vedellä on syvyyttä yleensä maksimissaan 4 metriä. Usein kalat löytyvät melko läheltä rantaa, joko omalta rannalta tai vastarannalta, ne oleskelevat pohjan lähettyvillä useimmiten 1,5-4 metrin syvyydessä. Virtaus ei ole mikään älyttömän kova, Fish Creekissä kalastetaan paikoittain melkeinpä seisovassa vedessä. Toki joen leveyteen, veden syvyyteen ja kirkkauteen sekä virtausnopeuteen vaikuttaa paljon myös vallitseva keli. Kelin vaihtelut, sateet tai pitkään jatkuva kuumuus vaikuttavat melko nopeasti myös jokeen. Ei ole epätyypillistä, että sateiden aikaan vedenpinta nousee päivän aikana jopa reilusti yli puoli metriä.
Tietyillä kalastuspaikoilla on takaheittotilaa ruhtinaallisesti, mutta sitten taas osassa ”hot spoteista” takaheittotilaan on hyvinkin niukasti. Joen pohja on pääosin kivipohjaa sekä sorapohjaa. Kahluuvarusteet ovat välttämättömät, jotta kalastus ja liikkuminen parhaille kalapaikoille onnistuu mielekkäästi. Huopapohjaiset kahluukengät ovat tällä alueella kielletyt, joten kumipohjaiset kahluukengät ovat ainoa mahdollisuus.
Kalalajeista
Punalohet (red salmon, sockeye) muuttuvat kirkkaasta hopeasta nimensä mukaisesti punaisiksi, oltuaan joissa useita päiviä tai viikkoja. Varsinkin ennen kutua tai sen aikana, ne muuttuvat jopa Ferrarin punaisiksi. Punalohella on vihreä pää, josta sen erottaa pitkään joessa olleesta hopealohesta, joka myös muuttuu kirkkaan punaiseksi. Punalohet syövät meressäkin pääosin planktonia, joessahan ne eivät enää syö mitään, joten ne saattavat olla haastavia saada iskemään. Mahdotonta se ei tietenkään ole, ja päivittäin nostamme elokuussa myös punalohia. Paikallisten mukaan punalohi on maultaan aivan ykkönen!
Hopealohet (silver salmon, coho) ovat paikallisten erittäin korkealle arvostama urheilukalastuksen sekä ruokakulttuurin kohde. Jos reissussa on kalaa tarkoitus syödä, on hopealohi elokuun ykköskohde. Hopealohet ovat täällä useimmiten 2,5-5 kg:n luokkaa, mutta aina niitä on isompiakin nähty, jopa yli 10 kg kavereita haalittu sisään. Joitakin myös karkuutettu. Hopealohet ovat tulisia taistelijoita, jotka välillä koukkuun jäätyään viettävät enemmän aikaa ilmassa kuin vedessä. Jos koiralohi on höyryveturi, voi hopealohta kutsua pendoliinoksi. Taistelu on usein räväkämpi, mutta saattaa olla nopeammin ohi – oli sitten voittajana kala tai kalastaja. Silloin tällöin kookas hopealohi vetänyt parissa sekunnissa 50m:n spurtin, joten pohjasiimaa kannattaa olla.
Koiralohet (dog salmon / chum) ovat pääosin 2-6 kg:n luokkaa, mutta on voivat kasvaa lähemmäs 10 kg. Koiralohet käyvät erittäin hanakasti perhoihin ja saattavat jahdatakin perhoja hieman muita lohilajeja aktiivisemmin. Koukkuun jäätyään koiralohi taistelee tasaisesti puksuttavan höyryveturin lailla, voimaa on kuin pienessä kylässä. Koiralohi pysyy taistellessaan lähes poikkeuksetta pohjan tuntumassa, näitä saa yleensä väsytellä etenkin kevyillä välineillä melkoisen tovin.
Kyttyrälohet (humpback salmon, pink) ovat näistä Tyynenmeren lohista pienimpiä, ollen yleensä 1-2 kg:n luokkaa. Uroskyttyrälohella on komea kyttyrä jokeen noustessaan, naaraalla sitä ei ole. Naaraskyttyrälohi näyttää yllättävän paljon nieriältä, mutta kyttyrälohella on aina selvästi valkoinen vatsa, yleensä kylki on violetinsävyinen oliivinvihreine vivahteineen. Kyttyrälohet iskevät myös hanakasti perhoihin, taistelevat yleensä kokoisikseen sinnikkäästi.
Dolly Vardenit ja kirjolohet ovat useimmiten 1 kg-2 kg:n luokkaa, mutta on niitä reilusti isompia Fish Creekistä ja lähijoista saatu. Arktiset harjukset ovat normaalisti Suomen harjuksia pienempiä, mutta aina yhtä mukavia taistelijoita siiman päässä. Ne ovat kooltaan usein n. 30cm:n molemmin puolin. Dollyt ja kirjot ovat pirteitä vastuksia ja mahtavan kauniita kaloja. Kirjot ”naapurisompimusten” keskuudessa aina C&R ja ne päästetään takaisin. Siksi on tärkeä noudattaa erityistä varovaisuutta ja kärsivällisyyttä ennen sen vapauttamista. Ne päästetään aina takaisin, niiden kuunnosta huolimatta. Dolly vardenia on saanut ottaa yhden yli 30cm:n päivässä, mutta tämänkin osalta oppaamme käy vuoden säännöstelyn läpi ensimmäisenä päivänä.
Välineistö
Elokuussa pärjää mainiosti yhdenkäden vavalla, #5-8 -luokka ja 9-jalkainen vapa on hyvä perusvapa. Mitä kevyempi luokka sitä mielenkiintoisemmat taistelut. Toki isojen ja painavien perhojen heittäminen pitkälle on hieman vaivalloisempaa, mutta heittojen ei yleensä tarvitse olla mitenkään jättipitkiä (6-15 metriä).
Tärkein seikka on saadat perhot aivan pohjan tuntumaan, jossa kalatkin ovat. Jos perho ui liian pinnassa, ei kalat täällä yleensä vaivaudu sitä hätyyttelemään. Painoja/hauleja kannattaa käyttää, jotta saa perhon uimaan oikeassa syvyydessä. Siimana voi käyttää sekä intermediate, kelluvaa tai uppoavaa siimaa (ehkä siinä järjestyksessä). Tärkeintä on, että perho saadaan uppoamaan oikealle syvyydelle, sinne missä kalatkin ovat. Välillä on hieman nopeampaa virtaa ja toisissa paikoissa kalastetaan lähes seisovassa vedessä. Veden pintakin voi vaihdella lähes metrin luokkaa päivien välillä
Perukkeet voivat 0,30 mm ja 0,40 mm välillä. Dolly vardenille ja kirjolohille voi Fish Creekin tai Clear Creekin yläosissa käyttää 0,22-0,25 mm perukesiimaa. Alaskan lohet eivät ole niin nirsoja perukkeen paksuuden suhteen. Perukkeen vetolujuus saa mielellään olla siinä 8 kg:n paikkeilla lohia varten.
Perhot saavat olla mielellään eläväisestä materiaalista sidottuja, koska paikoittain kalastellaan lähes seisovassa vedessä ja tyynempien virtojen alueella sekä, koska perhojen uittotyyli on ajoittain tehokkaimmillaan melko hidasta. Zonker ja marabou ovat hyviä siipi- ja pyrstömateriaaleja. Itse voi painottaa perhon, jolloin perukkeeseen ei tarvitse niin paljon hauleja. Painotukseen käytän kuulapäitä ja conehedejä. Koukkujen tulee olla vahvoja, sillä aina ei tiedä, että vaikka luulee kalastavansa 2 kg:n lohta, saattaa siiman päässä ollakin lähemmäs 10 kg:n taistelija. Koukut kannattaa valmistaa yksihaaraisina, jotta samoja perhoja voi käyttää kaikkialla (Fish Creekisää saa käyttää ainoastaan yksihaaraisia). Koukuissa saa olla väkäset. Kokoluokat #2-#6 ovat yleisiä elokuussa, mutta koukkutyyppi saa vaihdella. Myös isoja perhoja, kokoluokassa #6/0, kannattaa myös yrittää. Välillä isompi perho toimii paremmin kuin pienempi, välillä päinvastoin. Ehkä juuri tästä syystä Dalai (Dali tai Dolly) Lhamat ovat niin suosittuja.
Rungolliset perhot ovat yleisimpiä, mutta putkiperhotkin toki käyvät. Parhaiten ovat toimineet nivelletyt, jatkorungolliset zonkerperhot. Eriväriset ja -kokoiset leechit, zonkkerit ja Dalai Lhamat ovat ehdottomia ykkösvaihtoehtojani. Dalai Lhamoista suomalasten ”Tuksu” väritys, eli vaalean punainen ja valkoinen, on ollut ehdoton suosikki. Mistä lienee saaneen nimensä. Muita hyviä väriyhdistelmiä: musta/musta, musta/valkoinen, oranssi/valkoinen, oliivinvihreä/valkoinen. Valkoista käytetään usein sivuvärinä, jotta perhoja on helppo seurata varsinkin, jos muuten perho on tummanpuhuva. Myös simppujäljitelmät, Marabou Deceiverit ja tinselit ovat kokeilemisen arvoisia.
Jos kiinnostaa tosissaan yrittää kirjolohta saada, kannattaa kokeilla mätijäljitelmällä kalastamista, koska kirjot pääosan kesästä elävät lohen mädillä. Tällöin valitaan sillä hetkellä joessa kutevan lohen mätikuulan värinen muovikuula, joka kiinnitetään tarkoitukseen sopivalla muovisuikaleella muutaman cm:n koukun yläpuolelle perukkeeseen. Peruke painotetaan, niin että muovikuula pomppii pohjaa pitkin ja tällä tavoin sitten ”larvastetaan” päävirran viereisiä alueita sekä kiventaustoja. Indikaattori helpottaa tärppien havaitsemisessa. Monissa perhoissa on jo valmiiksi myös muovinen mätikuula, lisä-ärsykkeenä. Näistä kannatta kysellä lisää Bass Pro Shopista, kun siellä tehdään viimeiset kalastusostokset.
Virvelikalastajille suosittelemme vaihtelevasti lusikoita, lippoja ja vaappuja. Värejä voi kokeilla useita, mutta elokuussa useasti sini/hopea on toiminut isompien hopealohien pyytämiseen ehkä parhaiten. Virvelillä kalastavan kannattaa ehdottomasti myös kalastaa edellä mainituilla perhoilla ja lisätä painoa n. 40 cm perhon taakse, jotta saa sen lentämään ja vedessä uimaan samalla syvyydellä missä kalat eniten parveilevat. Vaikka puhummekin paljon perhokalastuksesta yleisesti, on kuitenkin lähes puolet asiakkaistamme virvelillä kalastelevia. Tässä kannatta myös muistaa kalojen koko sekä kuinka kokenut kalastaja on. Eli mitä kokeneempi, sen mukavampi taistelu on kevyemmillä vehkeillä. Pari erilaista vapaa kannattaa aina ottaa mukaan reissuun. Se ei aina katkea kalan taistelun seurauksen, vaan koska liikumme paljon myös metsissä ja pusikoissa, saattaa vavan katkeaminen johtua ihan sen kuljettajasta tai kanssaihmisistä.
Kahluuvarusteissa tärkeintä on, että muistaa huopapohjaisten kahluukengkien olevan kiellettyjä jokialueilla. Ts. ellei sellaisia ole, kannatta ne viimeistään hankkia matkalla Anchoragen lentokentältä Talkeetnaan/Fish Creekiin. Pihdit, lisäpainot perukkeeseen, siimaleikkuri ja polarisoivat lasit ovat ehdotonta oheisvälineistöä. Haaveja ei yleensä käytetä, vaan kalat ohjataan rantaveteen, josta joko kalakaveri tai itse voi kalan nätisti vapauttaa. Ruokakalat on peruutettu rantapenkalle.
